Jäitä hattuun harjoittelussa

Saara istuu parvekkeellaan ja katselee alkukesän lisääntyvää vehreyttä. Hän muistelee muutaman kuukauden takaisia tapahtumia ja yrittää pidätellä itseään, ettei lähtisi vielä uintitreeneihin. Saara on 47-vuotias ikiliikkuja, joka tekee töitä päiväkodissa ja harrastaa triathlonia kilpailumielessä. Hän kipeytti oikean olkapäänsä puoli vuotta sitten kuntosalilla. Voimaharjoittelusta hän oli innostunut vajaa vuosi sitten huomattuaan, että kahden kuukauden säännöllisen voimaharjoittelun jälkeen lihasvoima oli selvästi lisääntynyt ja sen vaikutus oli näkynyt myös triathlon-tuloksissa. Sitten kerran harjoitellessaan penkkipunnerrusta hän oli innoissaan lisännyt painoa toiseen sarjaan edellisestä kerrasta melko reilusti, koska harjoittelu oli tuntunut hyvältä. Tehdessään viimeisiä toistoja painotanko oli hieman horjahtanut noston aikana; samalla hän oli tuntenut rusahduksen ja vihlaisun oikeassa olkapäässään. – No, onneksi ei käynyt pahemmin, Saara oli ajatellut pidettyään kylmäpakkausta olkapäässä hetken aikaa, ja jatkanut sitten harjoituksen loppuun. Vaiva ei ollut alkanut parantua, päinvastoin kipu – erityisesti yösärky – oli lisääntynyt ja jotkut liikkeet eivät onnistuneet, kuten ei kuntosaliharjoittelu uimisesta puhumattakaan. Myös normaaleista arkitoimista selviytyminen oli oikeakätisenä hankalaa. Lääkäri totesi olkapäässä kliinisen tutkimuksen, röntgen- ja magneettikuvausten perusteella kiertäjäkalvosimessa reilunkokoisen repeämän. Saara sai kuulla, että kiertäjäkalvosin muodostuu neljän lapaluuhun kiinnittyvän lihaksen jänteestä, ja sen tehtävänä on tukea olkaluun pää nivelkuoppaansa olkanivelen liikkeiden aikana ja avustaa liikkeissä. Lääkärin mukaan repeämä on voinut syntyä vamman seurauksena tai Saaralla voi jo olla kiertäjäkalvosimen rappeutumaa, joka syntyy vähitellen iän myötä ja rasituksen seurauksena. Jos jänteessä on rappeutumaa, se voi revetä vähäisenkin vamman seurauksena. Supraspinatus-jänteen (olkanivelen päällä sijaitseva jänne) repeämä on tavallisin, sillä siinä on rakenteesta johtuva heikko verenkierto. Saara oli ohjattu repeämän korjausleikkaukseen, koska vaiva oli pahentunut vähitellen, vaikka sitä oli hoidettu mm. fysioterapian, tulehduskipulääkkeiden ja kortisonipistosten avulla.

Olkaleikkauksen jälkeen Saara oli ollut neljä päivää niin kipeä, että oli luullut kuolevansa, eikä hän ollut saanut nukuttua kivulta. Vähitellen kipu oli alkanut hellittää ja hän oli pystynyt aloittamaan normaaleja kotitöitä. Saara oli saanut leikkauksen jälkeen sairaalan fysioterapeutilta ohjeet kylmähoidon ja alkuvaiheen päivittäisten olkaharjoitusten aloittamiseen, joita hän olikin tehnyt päivittäin. Mutta olkapään kivun vähennyttyä Saara oli turhautunut harjoitusten helppouteen ja harjoitellut liikaa. Vaikka olkapää alkoi kipeytyä uudelleen, Saara harjoitteli silti hammasta purren ja ajatteli, että ”kyllä tämä tästä!” Kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen seurantakäynnillä fysioterapeutti oli huomannut, että leikattu olkapää oli kehnossa kunnossa; olkapää oli turvonnut ja sen liikkuvuus oli huonompi kuin kuusi viikkoa leikkauksesta olisi pitänyt olla. Olkapää oli tulehtunut liiallisen harjoittelun seurauksena. Saara sai ”ripityksen” siitä, miten harjoitellaan ohjeiden mukaan. Ratkaisevaa hyvän ja toimivan olkapään rakentamisessa onkin se, että olkaleikkauksen läpikäynyt osaa saamiensa ohjeiden perusteella tasapainoilla olkaharjoitusten kanssa niin, että ei harjoittele liikaa, jolloin paraneminen ei pääse alkamaan normaalisti, mutta harjoittelee riittävästi, mikä edistää haavan paranemista ja korjatun jänteen vetolujuuden vahvistumista. Jänteen leikkauksen jälkeen vetolujuus ei parane aivan entiselleen, mikä lisää jänteen uudelleen repeytymisen riskiä.

Tänään Saara istuu parvekkeellaan levollisin mielin, olkapään tilanne on rauhoittunut sellaiseksi kuten sen pitääkin olla nyt, neljä kuukautta leikkauksen jälkeen. Hän on jo aloittanut kuntosali- ja juoksuharjoittelun sekä pyöräilyn, mutta parasta joutuu vielä odottamaan. Kroolaamaan hän pääsee kuukauden kuluttua.

Saara on fiktiivinen tarinan henkilö, joka tasapainoilee olkapään kiertäjäkalvosimen repeämän korjausleikkauksen jälkeen kuntoutumisen ja kilpaurheiluun liittyvän kunnianhimonsa ristitulessa. Tarina sivuaa väitöskirjatutkimustani ”Tehostetun harjoittelun vaikuttavuus toimintakykyyn, elämänlaatuun, olkapään nivelliikkuvuuteen ja lihasvoimaan, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus”.

Ajattelin tarjota tekstiä johonkin voimaharjoittelulehteen, esim. Fitness- tai Body-lehteen. Tekstiä pitäisi siinä tapauksessa kirjoittaa lisää ja syventää tarinaa.