Pop pop pop pop pop pop-tiedettä – yksinkertaista, mutta totta

Tullessani tieteen popularisoinnin kurssille minulla oli päällimmäisenä ajatuksena saada vinkkejä bloggaukseen, tekaista tiedeblogi pystyyn ja nauttia rennoista opetushetkistä kiireisen arjen keskellä. Blogin perustamisen päädyin kuitenkin siirtämään tulevalla bloggauskurssille, mutta hommia päädyin tekemään ja vaivaa näkemään paljon enemmän kuin arvelinkaan. Parasta antia kurssilla oli monipuolinen suhtautuminen tieteen popularisointiin sekä siihen liittyneet monipuoliset keskustelut kurssilaisten kanssa. Yksinkertaistamisen haasteet sekä sen haastava suhde totuuteen tulivat tutuiksi ja saivat ansaitsemaansa pohdintaa.

Minulla oli ollut jo aiemminkin idea tehdä väitöstilaisuutta varten video, mutta en ollut ajatellut, että aihetta voisi kehitellä yleisemmäksikin tieteen popularisoinniksi. Kurssin aikana sain blogikirjoitusten ja videoiden lisäksi muunkinlaisia ideoita, miten voisin tekemisiäni popularisoida. Kun löydän aikaa niin varmastikin näitä tulen kokeilemaan. Aikajännettä popularisoinnin suhteen olen muutenkin miettinyt viime aikoina. Kurssilla suositeltiin, että bloggauksia olisi hyvä tehdä säännöllisesti ja suhteellisen usein. Itse tiedän melko varmaksi sen, etten kovin usein löydä aikaa kirjoitusten laatimiseen ja vielä kriittisempää on, etten usko mielenkiintoisten aiheiden kumpuavan pintaan niin usein, että voisin edes parin viikon välein blogata. Mielestäni toisaalta onkin tärkeämpää kirjoitusten tai muidenkin popularisointien kiinnostavuus ja laatu kuin niiden määrä. Tietoa on maailma täynnä, eikä se kaipaa enää puolivillaista lätinää, jonka lomista helmiä ei enää löydä.

Kurssilla toteutetut harjoitustyöt olivat poikkeuksellisen onnistuneita. Varsinkin videot ja leikkimattoanimaatio jäivät mieleen. Ne toimivat varmastikin siksi, ettei niiden kohdalla oltu vain etukäteen päätetty formaattia ja koitettu väkisin ajaa sisältöä sen sisään. Näissä tapauksissa videot auttoivat oikeasti hahmottamaan sisältöä paremmin. Toki hieno tekninen toteutus oli myös vaikuttavaa. Itselläni ei harmillisesti ole montaakaan puolta tutkimuksissani, joita voisin videoilla havainnollistaa, mutta pyrin ottamaan hyödyn irti aina kun mahdollista. Itse muutenkin pidän tekstien lukemisesta ja videot ja ääni tuntuvat usein liian hitailta tavoilta saada tietoa, joten uskon oman ilmaisuni keskittyvän teksteihin. Sitäkään en usko, että omista kirjoituksistani tulisi suosittuja tai paljon jaettuja ja toisaalta en haluaisi niitä sen pohjalta suunnitellakaan, että saisivat paljon ”tykkäyksiä” tai ”jakoja”. Myöskään en haluaisi oletusarvoisesti kirjoittaa siten, että pääosassa olisi hyvin lyhyt ja viihteellinen esitys. Voi olla, etteivät kaikki jaksa keskittyä niin paljoa, että voisivat syventyä hieman pidempiin ja haastaviinkin teksteihin, mutta en toisaalta halua olla rakentamassa yhtään enempää semmoista maailmaa. Myöskään kaikkia asioita ei voida esittää ainakaan helposti todella yksinkertaisesti, koska totuus on kuitenkin pidettävä aina mukana. Jotkut asiat voivat myös olla luonteeltaan hyvin monimutkaisia, jolloin rankka yksinkertaistaminenkin olisi vielä monimutkaista. Näistäkin syistä uskon vahvasti, että pidemmillekin esityksille on tarpeensa ja toivottavasti myös lukijansa.