Aina pöydällä

Ilmoittauduin Tieteen popularisointi -kurssille siitä syystä, että IT-alalla työskenteleviä aina syyllistetään hankalien termien sekä kaksi-, kolmi-, neli- ja nykyisin jopa viisikirjaimisten lyhenteiden täysin kontrolloimattomasta käytöstä. Lisäksi puheeseen sotketaan vielä puolet englantia varmistamaan, että kukaan ei varmasti ymmärtäisi mitään. Ja tämähän on valitettavasti ihan totta lähes jokaisen nörtin kohdalla. Erilaiset roolit IT-alalla ovat kuin omia murteitaan, joiden vuoksi alan sisälläkään ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan. Miten siis kääntää omaa työtäni ja tutkimustani ensin IT-minä-IT ja sitten vielä suomi-minä-suomi -sanakirjan kanssa muiden ymmärrettäväksi?

Tunnista kriittiset asiat

Oma työni ja sivutoimiset jatko-opintoni liittyvät tietoturvallisuuden kehittämiseen erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tietoturvallisuuden kehittäminen ei lopulta ole kovinkaan hankalaa, kun vain pääsee sisälle terminologiaan ja yleisiin toimintatapoihin. Minulle on helppoa lähteä keskustelemaan käyttövaltuushallinnan roolista osana kyberresilienssiä IoT-kontekstissa, mutta keskimääräisen PK-yrityksen tietoturvasta sivutoimisena vastaava henkilö ei todennäköisesti ole kuitenkaan asioissa aivan yhtä pitkällä. Sen vuoksi otin oikeastaan vaikeamman haasteen vastaan eli kuinka selvittää näitä asioita täysin maallikolle.

Tietoturvallisuuden kehittämisessä on tärkeää tunnistaa ne kohteet (tietokoneet, tieto, sopimukset, maine jne), jotka tulisi ensisijaisesti suojata. Kurssin aikana tuli pieni ahaa-elämys, että sama asia pätee popularisointiinkin. Ei kannata yrittää popularisoida kaikkea, koska a) siihen menee hirveästi aikaa ja b) popularisoinnin tulokseksi riittää vähempi kuin koko aihealueen ymmärrys. Niinpä oma projektini lähti siitä lähtökohdasta, että mikä on tietoturvallisuuden kehittämisessä tärkeää. Se on (minun mielestäni) jatkuvuus. Asioita ei voi tehdä vain kerran ja luottaa siihen, että kaikki on hyvin sen jälkeen. Tästä syystä syntyi ajatus "aina pöydällä".

Mitä se sitten olisi?

Kun otsikko alkoi kirkastumaan, aloin miettimään konkreettista toteutusta. Mikä olisi sellaista, että ihmiset jaksaisivat pitää sitä aina työpöydällä? Hylkäsin suoraan ajatukset blogista, videosta ja Twitter-tilistä (löytyy jo -> @rikunykanen) Omalla työpöydälläni on läjiä papereita, kyniä ja pari liikelahjaa. Näistä viimeinen jäi mietittymään. Olisiko hyvä liikelahja sellainen, että se jaksaisi muistuttaa tietoturvatyön jatkuvuudesta? Olisihan se.

Yksi itse parhaista saamistami liikelahjoista oli kuution muotoinen palapeli, joten aloin selvittelemään sen saamista. En kuitenkaan löytänyt aivan samanlaista, mutta törmäsin puiseen kuution muotoiseen pulmapeliin. Siitä se ajatus sitten lähti etenemään. Ajattelin, että voisin tehdä kuution sivuille erilaisia kuvia ja tekstejä, joilla voisin tuoda esille tutkimustyöni tuloksia eli verkkosivustoa, jolta ohjeita tulee jatkossa löytymään (nyt siellä on vielä teoreettisempaa asiaa).

Apua!

Kurssin parhaita puolia oli pienryhmissä tehty omien aiheiden esittely ja keskustelu, koska muut pienryhmäläiset edustivat aivan muita tieteenaloja. Pienryhmästäni tulikin loistava ehdotus laittaa sarjakuva kiertämään kuutiota. Sarjakuvaan piti keksiä vain joku ajatus. Pienryhmien lisäksi kurssilla käytetty kirja "Tarinan valta" tarjosi myös paljon ajatuksia ja ideoita sekä popularisointiin että myös omaan päivätyöhöni. Oikein mainio kirja, suosittelen! Kurssilla sekä kirjassa käytiin läpi tarinoissa olevien hahmojen arkkityyppejä. Tietoturvaa on helppo markkinoida pelottelulla, mutta ajattelin kuitenkin rakentaa sarjakuvani mieluummin sankari-arkkityypin mukaisesti, joka nerokkaasti tutkimustulosteni avulla ratkaisee arkiset tietoturvaongelmat. Näinhän se toivottavasti tulee sitten, joskus tapahtumaan, kun tutkimustyöni valmistuu.

Pienryhmässä sain kommentteja luonnoksiini kuution sivuista. Palaute oli todella arvokasta ja auttoi myös ymmärtämään yleisemmin oman tutkimusalan popularisoinnin ongelmia. Ei riitä, että pääsee kielessä samalla tasolle, vaan myös tarinan oltava omaksuttavissa. Viimeisen palautekerran jälkeen tein lopulliset viilaukset kuvitukseen ja sen jälkeen alkoi todellinen työ. Muutaman kerran piti säätää tulostusasetuksia, että sarjakuvan ruudun asettuivat oikean kokoisiksi kuution sivuille liimaamista varten. Onneksi printterissä oli paperia puolen hehtaarin metsän tuottaman sellun verran.

Omat lapset ovat sen verran ahkeria askartelijoita, että kotoa löytyi liimaa ja muita tarvikkeita, joilla kuvitus saatiin kiertämään kuutiota. Pienet apukädet myös auttoivat tässä vaiheessa vähemmän tarkkoja nakkisormia. Sitten vain leikkaamaan veitsellä palikat irti ja taas vähän liimaa sinne sun tänne ja kokeilemaan. Hei, tämähän onnistui!

Kun viimeisellä kerralla esittelin tulosta muille, niin palaute oli rohkaisevan positiivista. Kurssi oli mahtava oppimiskokemus, josta jäi monenlaista oppia päähän ja liimaa sormiin, Se on yksi hyödyllisimpiä yliopiston kursseja oman työni kannalta, koska IT-konsultin työ on jatkuvaa tarinoiden kirjoittamista ja teknisten asioiden popularisointia. Vaikka kuutioiden sarjatuotantoa ei ole vielä aloitettu, niin tämä kuutio ainakin säilytetään tallessa väitöskirjan valmistumiseen saakka. Tuli jo mieleen ajatus, että sille on varattava kunniapaikka väitöstilaisuuteen, kun sen aika joskus vuosien päästä koittaa...