Mediasta tarinaa

Tieteestä ja sen popularisoinnista

Kurssi sai ajattelemaan syvällisemmin kirjoittamisen murrosta ylipäätään. Lukeminen on yhä vähenevässä määrin luonteeltaan  lineaarista  ja visuaalisuus valtaa alaa tekstiltä.  Oman haasteensa asioiden esittämiseen kiinnostavasti tuo se, että akateeminen maailma on tottunut siihen, että mitään asiaa ei esitetä voimakkaasti faktana, vaan asiaa tuodaan esille eri näkökulmista. Some-maailmassa taas pitäisi pystyä haastamaan ja esittämään asioita kärjistäen ja mustavalkoisesti, jotta saisi yleisön huomion. Toisaalta akateeminen kirjoittaminen on muuttunut aika vähän, ollen edelleen aika kankeaa ja tieteellistä jargonia. Mutta ehkä sitten presentaatioissa voi vähän irrotella. Näkisin kuitenkin, että myös tieteen kielen pitäisi kehittyä ja pysyä ajan mukana. 

Kurssilla käsiteltyjä onnistuneita esimerkkejä tieteen popularisoinnista yhdisti se, että ne oli usein kirjoitettu tarinan muotoon, ja/tai ne oli esitelty uusilla alustoilla (esim. blogi). Tutkimustieto oli tekstien/kuvien takana mutta esilletulo kulmaksi oli nostettu jokin mielenkiintoinen asia, jonka merkitystä oli ehkä myös korostettu ja jopa liioiteltu kiinnostavuuden nimissä. Tämän huomaa myös omaa esitystä tehdessä, popularisoinnin näkökulma ”ajaa” valitsemaan esitykseen raflaavia näkökulmia, jotka eivät sitten kuitenkaan ehkä oikeasti ole tutkimuksessa niin merkityksellisiä. Aikamoista tasapainoilua siis tämä popularisointi!

Oma projekti – median tarina tutuksi

 

 

Oma popularisointiprojektini oli rakentaa kiinnostava ja värikäs esitys omasta tutkimusaiheestani, eli mediakäytänteiden muuttumisesta digitalisoitumisen myötä.  Kurssin pohjalta jäsensin omaa tutkimustani, mitä haluan tehdä näkyväksi ja kenelle. Vaikka harjoitus kuulostaa todella yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, niin se selkeytti omia ajatuksia sekä myös presentaation rakennetta. Mitä ja kenelle ja ennen kaikkea miksi? Monesti tuntuu, että vaikka vastaukset näihin kysymyksiin ovat varsin selkeinä omassa päässä, niin niitä ei kuitenkaan tule avattua lukijalle vaikka se olisi todella tärkeää sekä selkeyden että kiinnostuksen herättämisen kannalta. Omaa tutkimustani koskien muotoilin seuraavat vastauksen Miksi- kysymykseen:

 1) Mediatoimialalla on manageriaalinen ongelma: Alan toimijoilta puuttuu syvällinen ymmärrys siitä, mitä mediakulutuksessa tapahtuu digitalisoitumisen myötä. Ymmärryksen puuttuessa muutoksen johtaminen on vaikeaa. 

2) Perinteinen mediatutkimus on mediakeskeistä. Mediakeskeinen tutkimus ei enää selitä kuluttajien käyttäytymistä, kun mediankäyttö digitalisoituu, massamediat pirstaloituvat ja mediakanavien rajat hämärtyvät. Tutkimusasetelmassani keskiössä on kuluttajan arki,  miten media upottautuu arjen käytänteisiin ja mitä näille käytänteille tapahtuu, kun arki digitalisoituu.

Itselle oli tärkeä oivallus, että aika pienilläkin asioilla saa omasta esityksestä kuulijalähtöisen ja helpomman seurata. Ei välttämättä tarvitse olla pecha kuchaa (jonka idea ei tunnu ollenkaan omalle) eikä tajunnanräjäyttäviä tehosteita vaan harkitusti mietityillä ”lisäosilla” voi saada aikaan merkittäviä parannuksia siihen, miten oman esityksen kiinnostavuus ja ymmärrettävyys lisääntyy. Esimerkiksi omassa esityksessä ”digitalisaatio-aikajanan” käyttö läpi esityksen teki siitä helpomman seurata ja pysyä kärryillä siitä, mistä tutkimuksessa on kyse ja miten kaikki esitetyt asiat kytkeytyvät digitalisaatioon. Eli aika pikku juttu visuaalisesti, mutta sen merkitys on kuitenkin suuri lopputuloksen kannalta.

Yksi kiinnostava huomio oli sekin, että oman esityksen tarinallistaminen ja popularisointi veivät eteenpäin myös varsinaisen artikkelin kirjoittamista, koska mietinnöt selkeyttivät omaa viestiä myös ihan puhtaassa artikkelitekstissä.

Todella antoisaa oli kurssin aikana saada palautetta muilta opiskelijoilta. Oli myös mahtavaa kuulla muiden tutkimusaiheista, kun normaalisti saa kuulla vain oman tieteenalan tutkimuksista. Tämä kurssi oli siis antoisa monella tapaa! Eräänlainen testilaboratorio uusille ideoille!