Tiedettä kaikille - otsake kuvaa hyvin tieteen popularisointikurssin tausta-ajatusta. Tiede tosiaan kuuluu kaikille. Kysymys kuuluukin: kuinka sen saisi kaikkien ulottuville? Koin kurssin tarkoituksen hieman kahtiajakoisena: toki viestinnän selkeys ja ymmärrettävyys kulkivat mukana koko ajan, mutta mukana oli myös vivahde hieman epätoivoisesta yrityksestä kiinnittää edes jonkun huomio. Se, että tieteentekijän täytyisi käyttää erilaisia "temppuja" saadakseen viestilleen edes hieman huomiota nykyajan pirstaloituneessa mediaympäristössä, on aika surullista. Se kuitenkin on tämänhetkinen tiedeviestinnän toimintaympäristö.
No, klikkiotsikointia meille ei sentään opetettu, mutta muistutus viestinnän visualisoitumisesta oli tarpeen. Itse tulin kurssille tekstiorientoituneena, mutta lähdin mukanani orastava suunnitelma videon tekemisestä. Tekstien kanssa pakertavana ihmisenä olin tyystin unohtanut videoiden tai podcastien tarjoamat mahdollisuudet. Ison plussan annan lyhyelle kuvien- ja videoiden käsittelykoulutuksellemme. Kun pääsin kokeilemaan videon editointia, heräsi mielenkiinto itsekin kokeilla samaa.
Kurssi oli työpajamuotoinen. Luentoja oli vähän, mutta keskustelua sitäkin enemmän. Pienryhmissä oli enemmän aikaa jokaisen omalle projektille ja kurssin edetessä oli hienoa huomata, kuinka kaikkien projektit edistyivät. Meille korostettiin heittäytymistä ja räväkkyyttä (niistä tuli se epätoivoisen huomionhaun vaikutelma) ja uskoisin, että useimmat pystyivät ravistelemaan tuttuja tapojaan ja löytämään itsestään uusia kykyjä. Vaikka oma projektini oli tekstinmuokkausta, eikä tarkoituksenani ollut tehdä esimerkiksi videota, sain muokattua tekstiäni "myyvempään" suuntaan. Tietyllä tapaa otin ison harppauksen eteenpäin oman tutkielmani viestinnässä ja se olikin tarkoitukseni, kun hain kurssille. Tulimme sinne kehittämään viestintäämme ja siinä onnistuimme. Viiden viikon mittainen kurssi oli sopivan pituudeltaan ja sisältöön olin oikein tyytyväinen. Tunsin, että olin saanut päivitettyä viestintäosaamistani ja oivaltannut jotain uutta - voiko enempää toivoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti