Popularisointia monien käänteiden kaulimana

Aloitin väitöskirjatyön kolme kuukautta sitten aiheella, jossa omien ammattialojeni, arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteen luomis- ja suunnittelukäytäntöjä sovellettaisiin ohjelmistosuunnittelussa. Aihe on yhdistelmä koulutustaustojeni ja työkokemukseni yhdistelmästä, ja sen suorituspaikka on Informaatioteknologian tiedekunnan tietojärjestelmätieteen laitos.

Työn aloittamisen jälkeen tunnistin kaksi, ajoittain ristiriitaista tunnetta, itsessäni: impulsiivisuuden ja pitkäjänteisyyden. Samalla koin olevani oudossa ympäristössä, jossa arkkitehti-taiteilija haahuilee digi-tekno-ilmapiirissä ilman havaittavaa ymmärtämystä. Kuin hidastetussa elokuvassa, kaksi tilannetta selkiyttävää ilmiötä kurkisti tieteen horisontissa: Kalle ja tieteen popularisointi -kurssi. Kun teologi-Kalle (nimi muutettu) ilmaantui kollegakseni tietojärjestelmätieteeseen, en enää ollut oudoin henkilö laitoksella. Ja kun tieteen popularisointi -kurssi alkoi, olinkin yhtäkkiä ryhmässä, jossa diversiteetti oli maksimoitu, eli yhdessä muodostimme varsin riemastuttavan kollektiivin henkilöineen aiheineen.

Vähitellen keskusteltuani ohjaajani kanssa väitöskirjani sisällöstä ja tavoitteista, tein aivan normaalin pivotoinnin, eli suunnanmuutoksen, olenhan startup-tiimissä. Ohjelmistoalan startupeista noin 95 prosenttia kaatuu, elleivät ole ehtineet tai keksineet tehdä totaalista pivottia eli käännettä, jolla kokeillaan uudestaan jotain menestyksellisempää. Minun käänne johti niin sanotun fiksun kaupungin, tai digi-fiksun kaupungin, analyysiin siten, että kaupunkilaiset ja klassinen kaupunkisuunnittelu pääsisivät tekoälyn kanssa viisastuttamaan kaupunkia.

Monet asiat menneisyydestäni alkavat loksahdella paikoilleen, sillä edesmenneen klassikkoprofessorini Olof Hanssonin mukaan kaupunkisuunnittelu on post graduate -toimintaa, eli ihan keltanokka ei kaupunkia tee. Asuttuani maalta tunturin kautta pikkukaupungeista metropoleihin, olen ollut aktiivinen kaupunkilainen kaupunkia aina jotenkin kehittäen. Nyt olen tutkimukseen ja kehitykseen saamassa tieteellisen kehyksen ja useita menetelmiä.

Kaupunki on käytännöllisen arkkitehdin kannalta mitä populaarein: monimutkaiset suunnitelmat on aina saatettava konkreettisiksi kertoen, näyttäen ja rakentaen. Kaupungin kansa, populus, on oikeutettu saamaan hyvän kaupungin, mutta myös oikeutettu osallistumaan kaupungin rakentamiseen. Tähän väliin sijoittuvat popularisoitu suunnittelu- ja rakentamisprosessi ja sen jopa kompleksiset intressit ja detaljit. Nämä on tehtävä nähtäväksi, koettavaksi ja toteutettavaksi.

Tutkimusaiheeni pivotoitui siis fiksun kaupungin ja klassisen kaupungin prosessien yhdistämiseksi tekoälyllä, ja näin saattaa kaupunkilaiset ja kaupunkisuunnittelijat takaisin kaupungin rakentamiseen. Fiksu kaupunki, Smart City, on erityisen teknologia- ja korporaatiovetoinen. Teknokaupunkia ovat visioimassa niin loisteputkifirma (Philips) kuin voimalaitosyhtiö (Siemens), mutta eivät kaupunginosayhdistys tai arkkitehtiliitto. Ratkaisuna voin ajatella, että tekoäly, Artificial Intelligence, olisikin niin viisasta, että se sovittaa yhteen asukkaan ja korporaation niin erilaiset kielet, välittömät ja yliaikaiset intressit, liiketoiminnan ja kansallisvarallisuuden, ja aikakäsitykset kvartaalista sukupolvien välisiksi.

Kaupunki populuksen asuinsijana on popularisoinnin arvoinen asia. Haasteinani ovat perusteellisuuden ja monimutkaisuuden sovittaminen tutkimustyön raameihin, ja aivan erityisesti tasapainottaa poikkitieteelliset fundamentit, ja kaikki tämä, tahdikkaasti.

Vaikka olenkin kirjoittanut blogitekstejä vuodesta 2010 arkkitehtuurista, Nokiasta, muotoilusta ja johtamisesta, on selkeän ja draamallisesti etenevän tekstin kirjoittaminen suuri ponnistus. Popularisointikurssi jäsensi ajatteluani, mutta impulsiivisuus pyrkiin silti ottamaan vallan kuin ilkikurinen sivupersoona. Näin tieteellisen tekstin popularisointi tuntuu erilliseltä työltä, jonka tulosta lukevat kaksi krittiistä osapuolta, kansalaiset ja tutkijat. Miinakenttä on siis edeltä rasvattu, eikä sinne olisi pakko mennä. Mutta...

- Juhani

P.S. Popularisointikurssi vauditti minua väitöskirjatyön aloittamisessa muun muassa menetelmien ja näkökulmien osilta, ja rohkaisi minua kirjoittamaan myös taiteen ja kulttuurin aiheista myöhemmin.

- JRi