Verta, pornoa ja propagandaa

Mitä mä oikein popularisoin?

Huomasin kurssin aikana tieteen popularisoinnin olevan melkoista tasapainoilua huomionkipeän populismin ja vakavasti otettavan, luotettavan tiedon yleistajuistamisen välillä. Miten välttää liiallinen kärjistäminen ja yksinkertaistaminen, jotta viestin ydinsisältö ei hämärry tai sitä ei ymmärrettäisi monin tavoin väärin? Kuinka paljon piilotajuntaisia, seksuaalisia tai väkivaltaisia viitteitä on kohtuullista käyttää? Ne ovat tunnetusti erittäin tehokkaita huomiomagneetteja, mutta samalla salakavalaa piilovaikuttamista eivätkä tue kuvaa tutkimuksen luotettavuudesta ja kriittisyydestä. Popularisoinnin vilpitön tarkoitus on kuitenkin saada vaivalla tuotettu tieto kiinnostavasti mahdollisimman monen saataville ja muotoilla se ymmärrettävään, havainnolliseen ja tiiviseen muotoon.

Oma popularisointiprojektillani oli kaksi tavoitetta: 1. Väitöskirjani murhamysteeri -allegorian tarinallinen ja rakenteellinen kehittely ja 2. Visuaalisesti havainnollinen tiivistelmä tutkimukseni tarinasta. Pyrkimykseni on tässä projektissa ensisijaisesti popularisoida tutkimustani akateemisessa kontekstissa mutta myös tunnustella filosofisen tutkimuksen yleistajuistamisen mahdollisuuksia. En ole varsinaisesti piirtäjä, joten kuvallinen ilmaisu vaikutti sopivalta haasteelta. Alun perin olin ajatellut piirrettyä animaatiota tai videota, koska koen olevani omimmillani puhujana. Visuaalinen tiivistelmä oli tälle kurssille ja tutkimuksen tässä vaiheessa tarkoituksenmukaisin ratkaisu ja se tukee hyvin varsinaista väitöskirjatyötäni.

Murhamysteerin ruumiinavaus

Olen yrittänyt kehittää väitöskirjani murhamysteeriallegoriaa tarinaksi. Olen ajatellut sen olevan eräänlainen nordic noir -perinteen akateeminen sivupolku. Mysteerin ratkaiseminen ja tarinallisen rakenteen avulla haastavasta filosofisesta tutkimuksesta on pyrkimys saada houkutteleva ja koukuttava. Hyvään tarinaan tarvitaan jännitteinen draaman kaari, kiinnostavia henkilöhahmoja ja inspiroiva mysteeri. Pitää löytyä sopivasti "verta, pornoa ja propagandaa" sekä popkulttuuriviittauksia tai muita intertekstuaalisia kytkentöjä vastaanottajalle tuttuihin maailmoihin.

Tutkin väitöskirjassani hallinnan mekanismeja 2000-luvun opetussuunnitelmareformeissa ja miksi taide- ja taitoaineiden asema yleissivistävässä koulussa ei parantunutkaan, vaikka se oli selkeästi ilmaistu koulutuspoliittinen tavoite. Ongelma vaikuttaa kätkeytyvän ohipuhumisen mysteeriin, jossa keskustelijat eivät saavuta dialogista tilaa, vaan tuntuvat puhuvat toistensa ohi. Toisaalta poliittisena ja yhteiskunnallisena toimintana ja käytäntönä kyse on mitä selkeimmin vallankäytöstä ja valtasuhteista. Tätä mysteeriä olen lähtenyt selvittämään tutkimalla hallintaa, joka muotoutuu diskursseissa, käytännöissä ja erilaisten hallinnan teknologioiden avulla. Hallinnan tekniikoita analysoimalla on paljastunut erittäin mielenkiintoisia kuvioita, joissa taide- ja musiikkikasvatuksen mysteeri näyttää olevan erinomaisen valaiseva esimerkki isommasta muutoksesta.

Valta on tutkimuskohteena haastava, mutta selvästi myös mielenkiintoa herättävä, ellei jopa kiihottava. Monet ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut tutkimuksestani, ovat olleet erittäin kiinnostuneita ja alttiita kertomaan omia kokemuksiaan ja näkemyksiään ohipuhumisen mysteeristä. Filosofista tutkimustematiikkaa ja -otetta olen pyrkinyt elävöittämään ja jäsentämään ajattelemalla kirjoittavani dekkaria tai mysteerikirjaa. Näin sangen teoreettiseen, filosofiseen ja analyyttiseen tutkimusotteeseen muodostuisi helpommin lähestyttävä ja inhimillinen tarttumapinta.

Yksi kuva vai tuhat sanaa?

Luonnos tutkimuksen visualisoinnista 

Toinen tavoitteeni on ollut rakentaa mysteeritarinan ympärille visuaalinen ilmaisutapa, jonka pohjalta voisin kertoa tarinan ja havainnollistaa sitä visuaalisin esimerkein. Monimutkaisten, moniulotteisten ja toisiinsa kytkeytyvien abstraktien ja dynaamisten systeemien ilmaiseminen kuvallisesti osoittautui yllättävän hankalaksi. Kieli on usein ilmaisuvoimaisempi avaamaan asioiden välisiä riippuvuuksia, yhteyksiä ja monimutkaisia kytköksiä kuin helposti sotkuiseksi ja tukkoiseksi lipeävä kuva, vaikka joutuisi käyttämään tuhat sanaa. Haastavuudestaan huolimatta on ollut todella mielekästä yrittää kristallisoida ajatteluaan kuvaksi. Tämä visualisointi voisi toimia posterin luonnoksena tai esitelmän yhteenvetona tai tutkimussuunnitelman kuvallisena tiivistelmänä. Kehittelen ja muovaan sitä jatkossa aina käyttötarkoituksen mukaan. Se on vielä raakile: asettelua, käsitteitä ja värimaailmaa on hiottava.

Ihmisten liittäminen kuvioon luontevasti osoittautui hankalaksi, koska filosofinen käsittelytapani, foucaultlainen näkökulma ja tekstiaineisto eivät automaattisesti kiteydy henkilöihin tai tarinallisiin hahmoihin, vaan päinvastoin rajaavat ne ulos. Yritin välttää myös kliseisiä ja korneja hahmoja, enkä ole ollenkaan varma onnistuinko. Kuvien tehtävä on tiivistää jotain oleellista, joten pyrin valitsemaan ne huolella. Onnistunut kuva on helpompi selittää kuin abstrakti käsite ja kuvaan on helppo kytkeä moniulotteisiakin merkityksiä. Tosin ongelmaksi muodostuu se, että katsoja antaa omista tulkintahorisontistaan käsin kuvalle usein merkityksiä, joita en välttämättä ollut tarkoittanut.

Olen yrittänyt kytkeä molempiin tavoitteisiin tarinan rakenteellisia elementtejä, kuten draamallinen ristiriita, yllättäviä käänteitä, vaikeuksia ja niiden voittoja, jännitteitä jne. Tarinassa pitää olla samaistuttava päähenkilö, jonka löytäminen on ollut vaikeaa. Täytynee etsiä muita samaistumisen kohteita, kuten lukijalle tuttuja kokemuksia ja tilanteita.


Tutkimuksen otsikkoa olen pohtinut ja ideoinut jo pitkään ja hartaasti, mutta se selkeästi odottaa vielä kypsymistään. Työnimeksi kehitelty kaavakuva on liian insinöörimäinen ja kuiva eikä tue dekkariallegoriaa. Olen miettinyt myös mysteeriä, mutta siitä tulee mieleen likaa Agatha Christien dekkarit ja arvoituksesta Viisikko-kirjat. Silta yli synkän virran olisi runollinen ja sävyltään hyvä, mutta se on melkoisen kulunut, ei kerro suoraan tutkimuksestani eikä suomennoskaan ehkä toimi yhtä hyvin kuin alkuperäinen Bridge over troubled water. Nordic noir -genreen sopisi todella lyhyt ja iskevä nimi kuten tv-sarjoilla Borgen, Bron tai Bedrag, mutta tutkimuksen otsikoksi tämän tyyppinen on ehkä liiankin tiivis. Toki alaotsikoinnilla on mahdollista tarkentaa. Tätä jään vielä miettimään.